Seurakunnalle 18.12.2021 – Vielä Kainuun matkasta
Veljet ja sisaret – rakkaat kanssakilvoittelijat ja kanssapalvelijat – Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa!
Kirjoitin seurakunnalle joitakin päiviä sitten – 10.12.2021 – tervehdyksen Kainuuseen kohdistuneelta matkaltani; onhan hyvin tärkeää, että koko seurakunta on ja elää lähetysmatkoilla mukana, sydämissään ja rukoillen.
Raamatun ilmoitukseen perustuva terve Jumalan valtakunnan työ – evankeliumin todistaminen ja saarnaaminen kaikkialla – on aina koko seurakunnan yhteistä työtä, ei vain yksilöiden työskentelyä ja ahertamista. Matkaan lähtevillä on velvollisuudet seurakuntaa kohtaan ja seurakunnalla samoin matkaan lähteviä kohtaan. Nämä velvoitteet eivät ole rasite, vaan yhteisesti – molemminpuolisesti – katsoen siunaus, rakentava ja rikastuttava tekijä, mahdollisuus, turva ja ilo.
Vaikkakaan Herran seurakuntien keskeltä kaikki eivät ole lähetysmatkoille lähtijöitä tai lähetettäviä, eivätkä siksi ole fyysisesti eri matkakohteissa läsnä, kaikki – veljet ja sisaret – saavat ja voivat kuitenkin olla Herran uskomassa tärkeässä evankeliumin eteenpäinviemistyössä mukana ja vastuuta kantamassa, kotialueellaan Herran todistajana toimien ja etäämmälle lähtevien puolesta rukoillen.
--
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on maailman tärkein sanoma. Mikään ei arvoltaan ole edes rinnastettavissa evankeliumiin. Kaikki – aivan tärkeimmiksikin mielletyt asiat – on halpa-arvoista sen sanoman rinnalla, johon suhtautuminen – joko vastaanottaminen tai halpana pitäminen ja torjuminen – ratkaisee kunkin ihmisen iankaikkisuusosan sen mukaisesti, miten kukin henkilökohtaisesti valitsee.
"Ja hän sanoi heille: 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen'" (Mark. 16:15-16).
"Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (Fil. 3:18-21).
On mitä jaloin ja suuriarvoisin tehtävä olla saattamassa hyvää sanomaa (Room. 10:9-17), pelastuksen evankeliumia (Ef. 1:13-14), eteenpäin ja olla näin osaltaan mahdollistamassa mahdollisimman monelle iankaikkisen elämän sanojen kuulemisen mahdollisuus (Joh. 6:68-69)!
--
Tervehdyksessäni Kainuusta pyysin seurakuntaa rukoilemaan matkamme puolesta. Kirjoitin mm., että "Huomisen aikataulumme on – kuten seurakunnalle on tehty tiettäväksi – hyvin kiireinen ja tiukka; aivan kaiken tulisi sujua sekä suunnitelmien mukaan että ilman aikaa syöviä yllätyksiä ja ongelmia".
Seurakuntaa oli myös jo ennen matkaamme suusanallisesti kokoontumisissamme pyydetty ja kehotettu rukoilemaan matkamme puolesta; olihan jo etukäteen tiedossamme useampia matkaan liittyviä vaikeahkoja asioita ja tekijöitä.
Seurakunta vastasi rukouspyyntöihimme rukoillen ja tämä osoittautui jälleen – niin kuin aina – hyvin tarpeelliseksi.
--
Matkamme onnistuminen kaikin tavoin ei ollut tälläkään kertaa mitenkään itsestäänselvyys. Matkamme ja työskentelymme eri vaiheissa meitä koettelivat useammatkin tekijät sekä hankaloittaen ja vastaan painaen että tuoden mukanaan tukaluutta.
Mitään poikkeuksellista tässä ei ole; näin on hyvinkin usein (1. Kor. 16:8-9, 2. Kor. 6:3-10, 2. Kor. 11:23-33), kun Jumalan tahtoa toteutetaan – vaikka niin monet luulevat asian olevan aivan toisin.
--
Seurakunta oli ja eli kuitenkin yhdestä sydämestä ja yhdestä sielusta (Ap. t. 4:32-33) matkamme mukana ja rukoili matkamme ja sen tilanteiden puolesta. Matkamme yllä oli rukouksen tuntu.
Suoriuduimme taas kerran matkasta, sen tavoitteista ja sisältämistä tehtävistä hyvin; koettelemukset ja vaikeat tilanteet voitettiin tälläkin kertaa!
Kiitos – rakkaat veljet ja sisaret – rukouksesta!
--
Lopuksi lausun vielä sydämellisen ja lämpimän kiitoksen lauantai-illan – 11.12. – yhteisestä voimainponnistuksesta.
"...Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette" (Hebr. 6:10).
--
"Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2. Tess. 3:18).
Mikko Ruotsalainen
Tampere, 18.12.2021
