Tuhlaajapojan paluu

Haluan kertoa teille lukijoilleni Jeesuksen, Herrani, kunniaksi, kuinka hän pelasti minut, miten hän muutti elämäni ja kuinka hän on osoittanut suurta rakkautta minulle. Todistan siitä, kuinka tätä kallista uskoa Jeesukseen, Jumalan rakkautta ja hänen vaivannäköään täytyy arvostaa. Todistan myös siitä, että silloin, kun Jumala kutsuu pelastukseen, siihen kannattaa vastata nopeasti ja ettei pidä antaa synnin pettää ja kaataa. Ei ole nimittäin mitään varmuutta siitä, tuleeko enää uutta tilaisuutta pelastua.

Tulin kauan aikaa sitten uskoon eli synnyin uudesti ylhäältä. Sain elämälleni kaipaamani tarkoituksen, kun eräs henkilö oli sanonut: "Ihmisen elämän tarkoitus on löytää ja oppia tuntemaan Jumala." Alkuaikoina en vielä käsittänyt Raamatun opetuksia, kuinka kilvoitella ja pysyä uskossa. Eivätkä kristityn nimeä kantaneet ei-uskovaiset ainakaan helpottaneet asiaa, kun toiset puhuivat sitä, toiset tätä. Mutta rakastava Jumala piti minusta huolen ja opasti minua niin, että sain tehdä parannuksen syntieni anteeksisaamiseksi (Luuk. 24:47), ottaa kasteen ja liittyä seurakuntaan.

Herra johdatti armosta minut Tampereen Paikallisseurakuntaan, Jumalan seurakuntaan. Seurakunnan keskuudessa pääsin oppimaan Herran tiestä aina vain enemmän ja pääsin palvelemaan häntä vilpittömällä sydämellä. Minulla meni asiat elämässäni aina vain paremmin ja suunta oli uskon tiellä eteenpäin. Jossain kohtaa päädyin kuitenkin tekemään elämässäni virheliikkeitä, sellaisia valintoja, jotka olivat pahoja Kaikkivaltiaan silmissä. Yritin nämä valinnat tehtyäni ikään kuin sinnitellä jonkin aikaa, mutta lopulta luovutin ja luovuin elävästä Jumalasta ja seurakunnasta. En ollut nimittäin sydämessäni valmis tekemään parannusta vääristä valinnoista ja luopumaan vääryyden siteistä.

Haikailin vuosikausia lähes päivittäin takaisin Herran ja hänen seurakuntansa yhteyteen, mutta koska Herra oli hylännyt minut, ei minulla ollut tahtoa, ei voimaa eikä ennen kaikkea oikeasti halua elää elämää parannuksessa Herralle (Room. 1:28). Raamattu – joka on itse taivaallisen Majesteetin sanelema kirja – opettaa, että ihmisten on mahdotonta päättää tulla itse uskovaiseksi (Hebr. 6:4-6). Elin elämääni lähes täysin varmana siitä, että tulisin vielä itkemään katkerasti helvetin tulen keskellä sitä, että miksi luovuinkaan Jeesuksesta.

Mutta Jumalalle, Kaikkivaltiaalle, ei mikään kuitenkaan ole mahdotonta eikä hänen käsivartensa ole liian lyhyt auttamaan. Taivaallinen Isä kutsui pitkän ajan päästä minua takaisin pelastukseen. Hän järjesti asiani ja tilanteeni niin, että ilmestyi otollinen hetki huutaa avuksi Herraa Jeesusta kokosydämisesti. Ja niin minä rukoilin häntä niin tosissani kuin vain pystyin, sydän nöyrtyneenä ja avuttomana huusin sydämessäni häntä muuttamaan sisimpäni, sillä siihen en itse omilla voimillani pystynyt. Näin jälkeen päin ajateltuna käsitin, että pelastus oli vain pienestä hetkestä, tunnista, korkeintaan kahdesta tunnista, kiinni.

Elämäni alkoi muuttua heti, sillä sain Jumalalta voiman tehdä parannuksen. Sain jälleen hengellisen näkökyvyn takaisin, jonka olin menettänyt pitkäksi aikaa. Olin aiemmin varma, etten koskaan pääsisi synnin siteistä vapaaksi, mutta sainkin kokea ihmeissäni sen, että Jeesus katkaisi ne hetkessä (Joh. 8:36). Raivasin elämästäni pois sellaiset asiat, jotka olisivat tuhonneet pelastumisen. Pääsin Raamattua lukemalla tutustumaan uudelleen Jeesukseen, pelastajaani. Sitten pääsin liittymään takaisin seurakuntaan. Olen saanut jälleen oppia tuntemaan ja ymmärtämään seurakunnan keskellä Herraa ja hänen tahtoansa aina vain paremmin. Olen päässyt myös jälleen palvelemaan häntä yhdessä rakkaiden uskonveljien ja -sisarien kanssa.

Herra Jeesus siis kirkasti nimensä ja hän näytti voimansa ja majesteettisuutensa pelastamalla ja uudistamalla kadonneen tuhlaajapojan, joka oli pitkän ajan jälkeen jälleen löytynyt, vaikka silmissäni toivo näyttikin jo menneen. Oi, kuinka olen saanut kokea sen, miten laupias ja armahtavainen hän onkaan! Olen aivan varma siitä, että kun kerran Jeesus pystyi pelastamaan minut, pystyy hän kyllä pelastamaan sinutkin aivan varmasti. Anna tänään pelastaa itsesi, huuda Herraa avuksesi ja tee parannus äläkä valitse väärin ja jää enää pelastuksen ulkopuolelle.

Luuk. 15:1-32.

Ari Järviö
17.5.2026

Palvelemme kuunnellen

 Lue lisää täältä.

Poimintoja sivuiltamme

Raamattu ilmoittaa, että "...kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla..." (Room. 3:23) ja että "...kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet..." (Room. 3:12). Tämä on ihmisen tila pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Ihmiskunta on syntiin langennut ja Jumalalle selkänsä kääntänyt.

Synti ei ole vähäpätöinen asia. Siihen ei tulisi kenenkään suhtautua kevytmielisesti ja välinpitämättömästi. Raamattu ilmoittaa vakavin ja painavin sanoin, että "...synnin palkka on kuolema..." (Room. 6:23), ja että "...teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa..." (Jes. 59:2). Synti erottaa ihmisen Jumalasta – sekä tässä ajassa että iankaikkisesti ajan rajan tuolla puolen iankaikkisuudessa (2. Tess. 1:9, Fil. 3:18-19, Matt. 25:46).

Lue kirjoitus "Evankeliumin sana" kokonaisuudessaan täältä.