Tampereen Paikallisseurakunnan sivusto

Eräässä laulussa sanotaan, että elämä ilman Jeesusta on tyhjää. Voin todistaa, että se pitää paikkansa. Juuri sellaista minun elämäni olikin ennen kuin sain tulla tuntemaan Jeesuksen.

Sain tehdä parannuksen (Ap. t. 17:30) ja uudestisyntyä ylhäältä (Joh. 3:3) eli tulla uskoon useita vuosia sitten. Uskoontuloni tapahtui erään omakotitalon olohuoneessa eikä minulla silloin ollut mitään tunnekokemusta tai mitään sellaista. Ei tarvinnutkaan olla, sillä uskoontuloa ja uskonelämää yleensä ei voi perustaa tuntemuksille, vaan Raamatun, Jumalan sanan perustalle. Ihmisen tuntemusmaailma on monesti melkoinen vuoristorata ja kovin ailahtelevainen, mutta Jumalan sana pysyy muuttumattomana iäti.

Kun ihminen syntyy Jumalan lapseksi, hän tarvitsee sitä, että hänestä pidetään huolta ja kasvatetaan oikein – aivan kuten luonnollinen lapsi tarvitsee huolenpitoa ja vanhemmat, jotka kasvattavat häntä oikein.

Uskoontuloni jälkeen kävin kasteella (Mark. 16:15-16) ja liityin erääseen uskoviksi tunnustautuvien ihmisten joukkoon. Siellä ei kuitenkaan pidetty kiinni Raamatun opetuksista siten, kuin Herra odottaa ja edellyttää seurakunnaltaan. Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä minua kohtaan, mutta eivät kyenneet auttamaan Herran tiellä eteenpäin ja kasvattamaan uskossa oikein. Minulla ei siis ollut ketään, joka olisi kertonut, kuinka uskonelämää tulee elää ja mitä se oikeasti on.

Tuolloin elämässäni oli syntiä, joka kahlehti ja orjuutti. Joskus koin tuskaakin, kun tein sellaista, mitä en tahtonut. En päässyt vapaaksi, koska totuus puuttui elämästä, se, mikä tekee ihmisen vapaaksi. Jeesus sanoi, että "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31-32).

Näin kului useita vuosia ja alkanut uskonelämä oli kuolla kokonaan. En kuitenkaan tahtonut antaa periksi ja muistan myös kirjoittaneeni eräälle tuntemalleni henkilölle asiasta. Herra, joka Raamatun ilmoituksen mukaan on sydänten tuntija, näki kaipaukseni ja johdatti Tampereen Paikallisseurakunnan kokoukseen.

Seurakunnassa pyrittiin silloin ja pyritään edelleen kaikessa siihen, mikä on Raamatun opetus – olipa se sitten ihmisen mielestä kivaa ja mukavaa tai ei. Se on se oikea tie, sillä – kuten edellä todettiin – Jeesus itse sanoo, että totuus on tekevä teidät vapaiksi. Nyt olin löytänyt totuuden ja se teki vapaaksi. Nyt olen vapaa ja seurakunnan aktiivinen jäsen, ollut jo monta vuotta.

Vapauden lisäksi olen saanut ymmärtää, mitä uskonelämä oikeasti on. Olen nähnyt, että se on tie, Raamatun viitoittama tie, jota pitkin tulee kulkea eteenpäin, perille taivaaseen asti. Olen lähtenyt kulkemaan sillä tiellä eteenpäin ja tahdon kulkea perille asti.

Tällä tiellä vaeltaessa Herra on tuonut elämääni järjestystä, sekä luonnollisessa että hengellisessä mielessä, sillä Raamattu sanoo, että Herra ei ole epäjärjestyksen Jumala (1. Kor. 14:33). Kun Hän siis itse on järjestyksen Jumala, on Hänen vaikutuksensa ihmisen elämässä järjestys.

On varmasti olemassa monia ihmisiä, jotka ovat kokeneet tavalla tai toisella saman. Ehkä sinä olet parhaillaan samankaltaisessa tilanteessa: olet kerran tullut uskoon, tehnyt parannuksen ja uudestisyntynyt, mutta elämä ei tänään ole siinä ja sillä tiellä, missä sen tulisi olla. Kenties kaipaat, että voisit löytää jotakin muuta kuin "hengellisiä" huvituksia. Ilosanoma kuuluu sinulle: Herra voi ja tahtoo johdattaa sinutkin sille tielle, joka on oikea ja suora tie ja vie lopulta perille iankaikkiseen elämään.

Miika Koskela
Maaliskuu 2017