Saan tehdä Isäni tahdon
Olen saanut totella Isääni jo yli 20 vuotta.
Tarkoitan Isällä taivaallista Isää, ja että olen saanut totella häntä, ja hänen poikaansa Jeesusta.
Kun Jeesus puhuu asioista, jotka pitää laittaa kuntoon, se ei tunnu mukavalta niinkuin ei lapsistakaan vanhempien nuhtelu. Mutta, kun olen saanut totella, olen saanut kokea ylionnellisuutta, josta Raamatussa puhutaan.
Autuas, josta Daavid puhuu, tarkoittaa ylionnellista.
"Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: 'Minä tunnustan Herralle rikokseni', ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela" (Ps. 32:1-5).
Jo heti uskoontulon jälkeen rupesin käymään aktiivisesti seurakuntamme kokouksissa, jossa ensimmäistä kertaa olin kuullut, kun Jeesus puhuu. Kokouksissa kyselin Jeesukselta, miten toimia uudessa elämässä. Ajattelin silloin, ettei minusta itsestäni ole mihinkään tai elämään uskonelämää ja pian seurakunnan kokouksessa puhuttiin asiasta.
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta" (Joh. 1:12-13).
Iloitsin siitä, että Jeesus oli vastannut heti mietintääni ja että Hän myös pitää huolen.
Jeesus alkoi puhumaan kokouksissa myös asioista, jotka piti hyljätä, ja olivat Herran tahtoa vastaan eli syntiä. Ensimmäinen oli se, että olin kiinni tupakassa. Eli en heti vapautunut siitä uskoon tullessa, enkä edes heti ymmärtänyt sitä synniksi.
Aluksi en jotenkin halunnut edes ajatella asiaa. Selittelin itselleni vaikeaa elämäntilannetta jne. vaikka sisimmässä tiesin, etten ollut rehellinen, enkä vapaa. Ei ollut rauhaa sydämessä asiasta.
Olen ikionnellinen eräästä seurakunnan sisaresta, joka rohkeasti ja ystävällisesti kysyi minulta kysymyksen: "Voitko ajatella, että Jeesus on kanssasi parvekkeella, kun poltat?" Kun rehellisesti mietin asiaa, en voinut sanoa, että on. Asia vaivasi ja painoi mieltä. Lopulta rukoilin eräässä seurakunnan kokouksessa, että haluan tehdä Jeesus tahtosi ja pyysin, että Hän vapauttaa tästä siteestä. Pyysin myös seurakunnassa, että puolestani rukoiltaisiin.
Tänä päivänä voin todistaa, että Jeesus vapautti tupakanhimosta ja olen saanut olla täysin vapaa tästäkin siteestä ja orjuudesta. Sillä orjuuttava asia tupakointi oli.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31-32).
"Jeesus vastasi heille: 'Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi'" (Joh 8:34-36).
On tärkeää, että olen saanut olla seurakunnassa, jossa on sisaria ja veljiä, joihin voi luottaa ja saa tukea elämän eri asioissa. Mutta tärkeintä on, että haluavat he myös toisten iankaikkisuusparasta.
Kun sain kokea silloin vapauden ja ylionnellisuuden, rukoilin jatkossakin kokouksissa, että Jeesus puhuu rohkaisten, lohduttaen, mutta myös nuhdellen ja ohjaten eteenpäin. Niinkuin rakastava isä lapselleen tekee.
Vieläkin olen rukoillut Psalmin kirjoittajan tavoin, että saisin pitää loppuun asti tämän mielen:
"Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä, jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään! Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!" (Ps. 119:1-5)
Jos olisin pitänyt oman tahtoni, ja pitäisin, en saisi myöskään kokea sitä onnellisuutta ja rauhaa, jonka tämä vapaus tuo elämääni.
Päivi Keronen
Kesäkuu 2025
