Vaellus- ja virkistyspäivä nuorille ja nuortenmielisille Pukalan virkistysmetsässä 2009
13.6.2009 meitä kokoontui 21 eri-ikäistä vaeltajaa Orivedelle vaeltamaan Pukalan virkistysmetsään.
Vaelsimme ja kävelimme luonnon keskellä ennalta suunniteltua vaellusreittiä pitkin kauniissa maisemissa metsässä, kallioilla ja järven rannalla.
Vaelluksen aikana katselimme, tarkastelimme ja tutkimme Jumalan ihmeellisiä ja voimallisia luomistekoja. Herramme on luomisteoissaankin osoittanut ihmeellisen voimansa.
"...Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä..." (Room. 1:20).
Vaelluksella tarvitaan virvoitusta. Olimmekin siksi kätkeneet matkan varrelle muutaman 'aarteen', kaikille matkalaisille mm. virvoitusjuomaa. Matkalla mukana olleet lapset saivat etsiä 'aarteet'.
Vaelluspäivän sää ja ilma oli vaeltajille suotuisa. Jälleen – kuten aiemmissakin tapahtumissamme – saimme kokea Jumalan huolenpitoa tälläkin alueella. Monena päivänä ollut epävakainen sää ei kiusannut vaeltajia, ja koko vaelluksemme aikana tunsimme vain muutaman harvan pisaran putoavan päällemme. Sää ei ollut vaeltajille myöskään liian kuuma.
Sen lisäksi, että matkan varrella pysähtelimme muutamia kertoja lepäämään ja nauttimaan virvokkeita ja eväitä, pysähtelimme eri kohteissa myös ottamaan oppia Jumalan luomasta luonnosta mm. seuraavien asioiden kautta:
Muurahaiset
Muurahaiset ovat Raamatun mukaan ahkeruudessaan ja toimellisuudessaan esimerkillisiä.
Raamattu kehoittaa: "Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana" (San. 6:6-8).
Katselimme hetken ihastellen muurahaisten ahkerointia ja työntouhuja.
Kallio
Pysähdyimme vaelluksen varrella ihmettelemään suurta ja massiivista kalliota. Kallio edustaa meille ihmisille vakautta, lujuutta, voimakkuutta ja tukevaa perustaa.
Jumala on Raamatun ilmoituksen mukaan "kallio" ja "pelastuksen kallio". Hän on varma, vakaa ja tukeva perustus elämällemme ja pelastuksellemme.
"Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on" (5. Moos. 32:4).
"Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme..." (Ps. 18:32).
Juurtunut puu ja juurtumaton puu
Pysähdyimme vaelluksen varrella tarkastelemaan myös vahvajuurista puuta. Puut tarvitsevat vahvoja ja voimakkaita juuria.
Jeesuksen seuraajankin tulee päästä juurtumaan Jeesukseen Kristukseen säilyäkseen ja kestääkseen pystyssä tämän ajan ja elämän myrskyissä, kiusauksissa ja koetuksissa.
Raamattu kehoittaa meitä juurtumaan Jeesukseen: "...juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen" (Kol. 2:7).
Vahvajuurisen puun äärellä käsittelimme juurtumisen tärkeyttä ja merkitystä.
Vaellusreitillämme vahvajuuriseen puun jälkeen näimme esimerkin puusta, jolla ei ollut vahvoja juuria. Tämä puu olikin kaatunut.
Juurtumattomat uskovatkaan eivät kestä kuin "ainoastaan jonkun aikaa" ja "kohta lankeavat pois".
"...ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat" (Luuk. 8:13).
"...heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois" (Mark. 4:17).
Havaitsimme kaatuneen puun äärellä myös, että kyseinen juurtumaton puu oli kaatuessaan kaatanut mukanaan toisen pienemmän puun ja painanut sen maahan.
On valitettavaa, että monta kertaa on käynyt niin, että juurtumattomat uskovat, jotka itse ovat langenneet ja kaatuneet, ovat kaatuessaan kaataneet, langettaneet ja painaneet maahan mukanansa jonkun toisenkin juurtumattoman ja kasvamattoman kristityn.
Pyrkikäämme sekä itsemme että toisten vaeltajien tähden lujasti juurtumaan Kristukseen ja Jumalan sanaan.
Jos me haluamme juurtua Jeesukseen ja Jumalan sanaan, viettäkäämme paljon aikaa Herran kasvoja rukouksessa etsien ja Raamattua – Jumalan sanaa – lukien.
Pysähdyimme ja hiljennyimme reittimme varrella myös kuuntelemaan muutamien mukana olleiden todistuspuheenvuoroja Herran teoista ja vaikutuksesta elämässä ja Jumalan sanan julistuksen äärelle. Mukanamme olleen kitaran säestyksellä lauloimme muutamia hengellisiä lauluja ja rukoilimme.
Kallioilla hiljennyimme kuuntelemaan Jeesuksen vuorisaarnan (Matt. 5:1-7:29) katkelman lukemista. Kuulimme mm. Jeesuksen opetuksen ja kehoituksen: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi" (Matt. 6:19-21).
Matkamme viimeisenä pysäkkinä ja määräpäänä oli vaellusreittimme loppupäässä sijaitseva laavu ja sen läheisyydessä oleva pieni saari, jonne laavulta johti pieni silta.
Saarelle pysähdyimme vielä viettämään aikaa yhdessä, keskustelemaan, onkimaan ja paistamaan nuotiolla makkaraa. Ennen kotimatkalle lähtöä, saarekkeella vielä myös lauloimme ja rukoilimme.
Iloisin ja hyvin mielin ja virvoittunein sydämin palasimme Tampereelle.
Kiitämme Jumalaa virvoittavasta ja antoisasta päivästä!
Mikko Ruotsalainen
