Hetki pääsiäisenä
Seison järven rannassa puiden siimeksessä. Alkaa käydä kova tuuli ja taivas on harmaa. Vaikka on päivä, pimenee. Tuulen mukana alkaa sataa taivaan täydeltä lunta. Se muuttaa vielä talven jäljiltä kuolleen ruohon ja maan kauttaaltaan valkoiseksi. Lumi kastelee kaiken mihin se pääsee satamaan. Voisi ajatella, kurjaa, nopeasti sisään jonnekin. Pois märästä kastelevasta säästä. Että tulisi kaipuu: paistaisipa aurinko, olisipa lämmin. Olisinpa jossakin muualla.
Mutta hetki oli erityinen, en halunnut siitä pois. Valkoinen lumi oli kuin viesti Luojalta: vaikka luonto vielä odottaa heräämistään kevääseen, silti on olemassa toivo. Kevät tulee tänäkin vuonna, sitten kun sen aika on kypsä. Samalla se puhui minulle siitä, että vaikka tämä kevät, jota elämme, on hämmentävä, ei silti tarvitse pelätä: kaikki on kuitenkin lopulta Jumalan kädessä.
"Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla" (Saarn. 3:1).
Mieleeni tuli pääsiäinen kauan sitten. Silloinkin päivä pimeni. Sinä päivänä Jeesus kuoli ristillä sovittaen meidän syntimme. Jeesuksen kuolema sai Hänen opetuslapsensa tuntemaan itsensä murheellisiksi. He olivat kolme vuotta eläneet Jeesuksen kanssa, kuulleet kuinka Hän opetti, saarnasi sanaa ja paransi sairaita. Tilanteiden edettyä he ymmärsivät, että Jeesuksen ristikuolema oli välttämätön ja että Jeesus ei jättänyt heitä yksin.
"Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: Mihin sinä menet. Mutta koska minä olen teille tämän puhunut täyttää murhe teidän sydämenne. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän" (Joh. 16:5-7).
Kohta paistoi myös aurinko. Päivä tuli valoisaksi. Tuuli tyyntyi ja tuli lämmin. Lähdin kävelemään pois kevein ja levollisin mielin.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer. 29:11).
Päivi Mäkelä
13.4.2020
