Tampereen Paikallisseurakunnan sivusto

Mekin tarvitsemme Jumalan koko sota-asun

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä" (Ef. 6:13).

Tänä vuonna valmistauduimme leirille tiiviillä, myös aikuisille tarkoitetulla pyhäkoulusarjalla, jonka teemana oli Jumalan koko sota-asuun pukeutuminen (Ef. 6:13-18).

Apostoli Paavali kirjoitti ko. kirjeen ollessaan vankeudessa roomalaisen sotilaan vartioimana. Kirjeessään hän avasi uskovan varustautumista verraten sitä roomalaisen sotilaan asuun. Niin kuin sotilas, uskovakin tarvitsee koko asun selvitäkseen uskossa perille asti. Totuuden vyö on asun perusta, pukuna on vanhurskauden haarniska, jaloissa alttius rauhan evankeliumille, suojana uskonkilpi, päässä pelastuksen kypäri ja kädessä Hengen miekka.

Asiat käytiin perusteellisesti läpi mm. tutkien kuvia roomalaisista sotilaista sekä teroittaen Paavalin kokonaisvaltaista antautumista Jumalan valtakunnan työhön myös vankina. Kahleet eivät estäneet häntä kirjoittamisesta eikä lukuisten vieraiden vastaanottamisesta. Silloin myös moni vartijana toiminut sotilas kuuli evankeliumin. Kuinka moni heistä otti sen vastaan, sitä Raamattu ei kerro.

Minä olen tie ja totuus ja elämä

Leirin teema oli Jeesuksen sanat: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

Leirillä lauloimme tiestä kertovia hengellisiä lauluja, joita on yllättävän paljon. Oikean tien tärkeyttä Herra on siis tahtonut korostaa myös antamalla sen monen lauluntekijän aiheeksi.

Pyhäkouluhetkessä lapsilta kysyttiin mitä "Minä olen tie ja totuus ja elämä" tarkoittaa. Ymmärryksestä kertoi se, että vastaukseksi oli tullut koko evankeliumin ydin yhdessä lauseessa: "Se tarkoittaa sitä, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden ja siksi meidän on mahdollista päästä taivaaseen."

Taivas aukeni ja antoi sateensa tulla

Ensimmäistä kertaa leirihistoriamme aikana satoi kristityn vaelluksen aikana. Onneksi vettä ei sentään tullut kaatamalla. Joskus uskovan tärkeä varustus on hyvin veden pitävä sadetakki! Mieleen jäi se, että osa vaeltajista totesi, että vähän on kastuttu, mutta yksikään ei halunnut jäädä paitsi leirin jokavuotiseksi kohokohdaksi muodostuneesta vaelluksesta.

"Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu" (Matt. 7:25).

Uskontiellä ei selviä yksin, tarvitsemme toinen toistamme kilvoittelussa. Vaelluksella asia konkretisoitui mm. vaikeuden vuorella, jossa piti uskaltaa kulkea vähän pelottavaltakin näyttävän 'tunnelin' läpi. Hyvin lapset selvisivät myös houkuttelijasta, joka yritti houkutella heitä pois uskontieltä. Kun houkuttelija pyysi yhtä ryhmää lähtemään hänen kanssaan uskontietä kuvaavan reitin ulkopuolelle kivaan huvipuistoon, tuleva eskarilainen totesi yksikantaan, että mene sinne itse, me ei sinne sinun kanssasi tulla. Oikea tie oli kirkkaana mielessä eikä siltä haluttu poiketa. Kun leirin lopussa jaettiin vielä limsapullo jokaiselle evääksi, totesi samainen leiriläinen, että minä annan tämän äidille. Ajatus toisten huomioimisesta oli mennyt hyvin perille.

Raamattutunnit

Raamattutunteja leirillä oli kolme. Kahdessa ensimmäisessä kävimme lävitse Herran palvelijan Timoteuksen elämää ja valintoja. Kolmannella Raamattutunnilla käsiteltiin Herran seuraamista käyden lävitse uskonelämän tärkeitä perusasioita.

Herra on sama meille kaikille

Pienin leiriläinen oli tällä kertaa runsaan kuukauden ikäinen. Pieni vauva on täysin vanhempiensa huolenpidon varassa. Vielä parempaa huolta Herra pitää meistä kaikista, jos me vain annamme Hänen sen tehdä.

Pienokaista sylissä pitäessä mieleen nousi voimakkaana ajatus: "vartu vielä hetki ja sitten pyhäkoulussa tavataan".

"Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea" (San. 22:6).

"...'Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta'" (Mark. 10:14).

Vaivannäkö Herrassa ei ole turhaa

"Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa" (1. Kor. 15:58).

Leirin päätöshetkessä saimme kuulla, kun leiriläiset lauloivat yhdessä leirin pyhäkouluhetkessä harjoitellun laulun. Pieniin sydämiin kylvetty Jumalan sana ei mene koskaan hukkaan. Lapsilta kuulijajoukon edessä laulaminen vaatii paljon, mutta Herra antoi siihen voiman. Meitä kuulijoita tuo näky mursi ja oli varmasti ikuisesti mieleen jäävä kiitos Herralta leirin järjestämisestä.

Laulu, jonka lapset olivat valinneet, kertoo paljon siitä, mitä Jumalan sanan kuuleminen pyhäkouluissa ja kokouksissa on vaikuttanut heissä: murheen siitä, että niin moni on uskosta osaton.

"Eikö merkitse se ohikulkeville, että Jumalan pojan tie vei ristille? Katso vaan, katso vaan, Herra taivaan ja maan, sinun tähtesi kärsi ja käy kuolemaan.

Kun mä ristille katson vapahtajaan, syli avoin on siellä vieläkin vaan. Pääni itkien painan, nähdä mä saan, kaikki syntini kantoi Herra taivaan ja maan."

Tervetuloa leiriläiset vuoden 2014 kesäleirille!

Leirin vastuunkantajat