Tampereen Paikallisseurakunnan sivusto

Ap. t. 4:33

"Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen

ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla."

Ap. t. 3:1-10

"Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen

kiinteästi, ja Pietari sanoi: 'Katso meihin.' Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: 'Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.' Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän

meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut."

Ap. t. 5:12

"Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta

tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti

koolla Salomon pylväskäytävässä."

Ap. t. 5:15-16

"Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa

sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat

sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi."

Ap. t. 8:5-8

"Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat

hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja

moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa."

Ap. t. 9:36-42

"Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja. Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin. Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa

pyytämään: 'Tule viipymättä meidän tykömme.' Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän

kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: 'Tabita, nouse ylös!' Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä. Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan."

Ap. t. 14:3

"Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan,

joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua

tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta."

Ap. t. 14:8-10

"Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan

kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän

voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: 'Nouse pystyyn jaloillesi.' Ja hän kavahti ylös ja käveli."

Ap. t. 19:11-12

"Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja

esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja

taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois."

Ap. t. 20:7-12

"Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs

nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi:

'Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki.' Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi."

Ap. t. 28:8-9

"Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni

hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli

tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin."

Room. 15:18-21

"...minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä

Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen, ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo

on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niinkuin kirjoitettu on: 'Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät.'"