Herra rakastaa ja kutsuu sinua
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut" (Ps 139:16).
Tie läpi ahtaan portin vie elämään uuteen.
Siihen, jossa Herra käy edelläsi näyttäen suunnan ja turvaten kulun.
Päivin ja öin Hän sua ohjaa.
Kun kysyt ja odotat kärsivällisesti, Hän vastaa.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa" (Jes 64:8).
Tiellä on tapahtumaa monta – iloa, onnea ja surua arvaamatonta.
Tie tuo tekee sinusta uuden.
Hän murtaa sinusta pois kaiken taipumattomuuden.
Ajoin se koskee ja on vaikeaa niellä,
mutta ajan kanssa huomaat, tuo vanha on vain tiellä.
Se kulkua estää, vie poluille harhan.
Hän ei ole julma ei kova, vaan taitava työssään.
Hän tuskasi tuntee, siis koita vain sietää.
Kun paloja murtuu, vain hetken se kestää.
Kivussa tuossa et ole yksin,
Hän sinua kantaa, käy käsityksin.
"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan" (Jes. 43:19).
Pala palalta vanha jää,
tilalle uusi, kestävä syntyy.
Saat tuntea voiman, joka on käsissä noissa.
Kädet nuo rakasti sinua jo silloin,
kun ristillä riippui.
Tänäkin päivänä Hän turvan suo sille,
joka sanoo: Herra kuljethan kanssani ja viet perille.
Päivi Mäkelä
25.10.2015
