Miten tulin uskoon?
"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin" (1. Tim. 1:15).
"Ei kukaan voi tulla minun tyköni; ellei Isä, joka on minut lähettänyt häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:44).
Nimeni on Pirkka ja haluan tässä antaa todistukseni siitä, kuinka varmat ovat nämä pelastuksen asiat, jotka Raamattu ilmoittaa.
Jumala alkoi vetämään minua jo pienenä poikana. Halusin tietää, onko Jumala olemassa ja miten löytäisin yhteyden häneen.
Minulla oli partiolaisten kirja, jossa vain muutama lehti käsitteli Jumalaa ja iankaikkisuutta. Ne sivut olivat kirjani luetuimmat. En itse käsittänyt silloin, miksi ne kiinnostivat, mutta nyt uskoon tultuani tiedän, että Isä veti minua Jeesuksen luokse.
Eräällä nuorten leirillä oli jälleen aika, jolloin Jumala veti. Olin halukas tulemaan uskovaiseksi, mutta kukaan ei kertonut, että täytyy tulla uskoon eli syntyä uudesti ylhäältä (Joh. 3:3).
Leirillä Jumala puhui minulle suoraan. Sain kuulla iltateehetkessä, miten Jeesus kuoli puolestamme ristillä, että saisimme synnit anteeksi. Kun Raamatun luku oli edennyt kohtaan, jossa Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä, syttyi tuvassa ollut takka, joka oli pitkään ollut mustalla hiilloksella, valtavaan liekkiin, joka valaisi koko huoneen. Nyt tiesin, että Jeesuksen kuolemassa oli vastaus siihen, miten pääsen Jumalan yhteyteen. "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa" (1. Tim. 2:5-6).
En kuitenkaan tullut uskoon enkä pelastunut, sillä kukaan ei opastanut tulemaan uskoon ja menemään kasteelle (Mark. 16:16, Ap.t. 8:30-31, Ap.t. 8:35-40).
Kun sitten leiri päättyi, sisko kysyi kotiovella: "et kai vaan uskoon tullu". Silloin häpesin Jeesusta ja vastasin: "en tietenkään". Siitä alkoi kahdeksan vuoden jakso, jolloin en ollut kiinnostunut uskonasioista. Jumala ei enää vetänyt minua. Etsikkoaika oli päättynyt Jeesuksen kieltämiseen (Mark. 8:38).
Vuonna 1986 veljeni sai ottaa Jeesuksen vastaan ja tulla uskoon. Siitä alkoi elämässäni uusi etsikkoaika. Veli kertoi minulle Jeesuksesta ja aina kun hän kertoi, sisimpäni jano vain kasvoi. Ymmärsin myös Jumalan sanasta, että pitää kääntyä elävän Jumalan puoleen ja pyytää Jeesusta sydämen Herraksi. Halusin antaa koko elämäni Jeesukselle. Tiesin, että Jeesus haluaa, että kadotan vanhan elämäni ja löydän uuden elämän Jeesuksessa (Luuk. 9:24).
Vuoden 1987 vapun jälkeisenä sunnuntaina ajellessani Jyväskylästä Rovaniemelle, pysähdyin tien varteen ja rukoilin: jos Jeesus olet olemassa, niin anna minun tulla uskoon. Siinä hetkessä Jumalan Henki tuli minuun. Olin saanut syntini anteeksi ja koin, että sisimpäni oli puhdistettu. Soitin heti veljelleni, että nyt ollaan saman Isän lapsia. Raamatun Sana alkoi avautua ja halusin sitä lukea (Matt. 4:4).
Kolme kuukautta uskoontulosta sain haudata vanhan elämän kasteen hautaan (Room. 6:4). Pian sain tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä eräässä kotikokouksessa Rovaniemellä (Mark 1:8) ja puhua uusilla kielillä (Ap.t. 2:4).
Pyhä Henki johti seurakuntayhteyteen. Minulla oli valtava halu seurata Herraa Hänen tahdossaan ja omistaa kaikki, mitä Jumala on tälle tielle luvannut. Vaikka asuin 18 kilometrin päässä Rovaniemeltä, oli rukouskokouksiin päästävä vaikka vesisateessa polkupyörällä.
Jeesus kutsuu ystävä sinua pelastukseen ja elämään. "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23). Anna pelastaa itsesi.
Pirkka Kyppö
Rovaniemi, Tammikuu 2020
