Tampereen Paikallisseurakunnan sivusto

"Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle" (2. Moos. 19:17).

Samoin kuin Mooses kauan sitten, saimme mekin seurakuntana tehdä jälleen tänä kesänä: veimme joukon lapsia, nuoria ja aikuisia hengelliselle leirille kohtaamaan Herraa. Samaan aikaan kun me teimme monenlaisia käytännön valmisteluja leiriä varten, Herra valmisteli varmasti myös monin tavoin sekä leiriläisiä että meitä leirin järjestäjiä. Varmasti Hän raivasi leirillelähdön tieltä monia esteitä, joista me emme kaikista edes itse tiedäkään. Herra varjeli meitä kaikin tavoin, sillä tänäkään vuonna ei sattunut mitään isoja haavereita kenellekään.

"Varhaisesta aamusta auringonlaskuun ylistän hänen nimeään..."

Leirillä saimme jälleen herätä aamuisin aamulauluun kukin omassa majapaikassamme ja päivän päätteeksi kiittää Herraa kaikesta hyvästä, jota Hän päivän aikana meille antoi. Tänä vuonna saimme olla erityisen iloisia säistä, sillä saimme nauttia todella lämpimästä ilmasta koko leirin ajan, mikä oli innokkaille uimareille todella mieleen.

"Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi" (Fil. 2:13).

Leirillä jokainen pienimpään leiriläiseen asti osallistui omalla panoksellaan työhön omien tavaroiden järjestyksessä pitämisestä, pienempien auttamiseen ja aina saunanlämmittämiseen ja ruuanlaittoon. Monissa hetkissä kosketti se kun näki isompien lasten auttavan pienempiä; ottavan kokouksessa penkille viereen tai syliin istumaan tai vaikka uimaan mennessä pitämällä kädestä kiinni. Näin saimme omin silmin todistaa sitä, että Jumalan Hengen ilmapiiri vaikuttaa meissä kaikkea hyvää.

"Näin on Herra sanonut: 'Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne'" (Jer. 6:16).

Jälleen kerran leirin odotetuin osuus oli kristityn vaellus. Tällä kertaa olimme valmistelleet kaksi vaellusta, pyhäkoululaisille ja nuorille omansa.

Pikku kristityt seurasivat silmä kovana miten kaksi ystävystä lähti vaeltamaan uskontietä, jolla oli monenlaisia tilanteita ja valinnanpaikkoja. Miten säilyä uskossa, kun on monenlaisia houkutuksia jo pienenkin elämässä, sitä saimme yhdessä miettiä. Onneksi kukaan ei ole uskossaan yksin vaan Herra auttaa kaikessa. Hän on antanut meille kaiken mitä matkallamme tarvitsemme: Pyhän Henkensä, Raamatun sanan oppaaksi, uskovien yhteyden oman seurakunnan keskellä ja rukouksen yhteydenpitovälineeksi, joka on aina käytössä.

Nuorten kristityn vaelluksessa tarkasteltiin nuoren elämän kysymyksiä arjen tilanteiden valossa. Matkaan lähti kaksi vaeltajaa. Molemmat lähtivät reippaasti liikkeelle, mutta toisen matkanteko kompasteli monessa kohtaa ja lopulta oltiin totisessa paikassa miettimässä onko paluuta takaisin Herran luokse. Varmasti monelle mukanaolleelle jäi mieleen se, kuinka pienet väärät valinnat johtavat helposti suurempiin ja kuinka helposti tieltä eksyy kokonaan. Onneksi tällä kertaa matkakumppani rohkaisi Herran avulla ystäväänsä tekemään parannuksen synneistään ja palaamaan kaidalle, mutta iankaikkiseen elämään johtavalle tielle. "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (San. 28:13).

Vaelluksen aikana kunkin keskeisen uskonkysymyksen äärelle pysähdyttiin rauhallisesti ja seurakunnan vanhimmat kävivät tilanteita ja niiden ratkaisuja sanan valossa läpi. Leirin jälkeen pyhäkoulussa pienten kanssa myös vielä palattiin vaellukseen ja sen tilanteisiin.

Leirialueelle pystytetyssä kokousteltassa pidettiin päivisin Raamattutunteja. Raamattua tutkittiin innolla ja Raamatun opetuksiin syventyen. Leiriläisillä oli leirin aikana myös mahdollisuus esittää mieltään askarruttavia kysymyksiä uskonelämään ja Raamattuun liittyen. Kokousteltassa vastailtiin myös näihin kysymyksiin.

"Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan" (Luuk. 11:9).

Totutulla tavalla telttakokousten loppuhetkissä oli aina rukousalttari avoinna. Sinne sai rohkeasti käydä jokainen joka tahtoi kohdata Herraa ja vuodattaa sydämensä Hänen puoleensa. Pyhäkoulutätinä sydäntä mursi katsoa, kun lapset kävivät alttarilla ja heidän puolestaan rukoiltiin. Saimme kokea todeksi sanan: "Sillä Jumala ei katso henkilöön" (Room. 2:11) ja "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh. 6:37).

"Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi" (Ps. 119:9).

Leiripäivät kuluivat nopeasti. Haikein mielin lähdimme leiriltä kohti arkea. Jokaisen kristityn vaellus jatkuu hänen elämässään Herran aivoittelemalla tavalla. Kiitollisin mielin saamme muistella leiriä ja rukoilla Herran johdatusta jokaisen leiriläisen elämään.

Leirimuisteloissa tavataan syyskuussa!

Leirin vastuunkantajat