Sananlaskut

Luku 1

1Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,

2viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

3taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

4mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.

5Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

6ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

7Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

8Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,

9sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.

10Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.

11Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;

12nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

13me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;

14heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -

15Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

16Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

17Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:

18omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.

19Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.

20Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;

21meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

22Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?

23Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.

24Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

25vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,

26niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

27kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

28Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.

29Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

30eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

31saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

32Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.

33Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

Luku 2

1Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,

2niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-

3niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,

4jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,

5silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.

6Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.

7Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,

8niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.

9Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;

10sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,

11taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.

12Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;

13niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;

14niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,

15joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -

16Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,

17joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.

18Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.

19Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.

20Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.

21Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;

22mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.

Luku 3

1Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni;

2sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.

3Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun,

4niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.

5Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

6Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.

7Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.

8Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.

9Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,

10niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.

11Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa;

12sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.

13Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.

14Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi.

15Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa.

16Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.

17Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni.

18Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.

19Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.

20Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta.

21Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus,

22niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi.

23Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi.

24Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea.

25Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää.

26Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.

27Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.

28Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.

29Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu.

30Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt.

31Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse;

32sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.

33Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa.

34Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon.

35Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.

Luku 4

1Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.

2Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani.

3Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen.

4Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.

5Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.

6Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa.

7Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.

8Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet;

9se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun."

10Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät.

11Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.

12Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.

13Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.

14Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.

15Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.

16Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet.

17Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.

18Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

19Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.

20Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.

21Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;

22sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.

23Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

24Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.

25Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.

26Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.

27Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.

Luku 5

1Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni

2ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.

3Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.

4Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.

5Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.

6Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.

7Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.

8Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,

9ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,

10ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon

11ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa

12ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?

13Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?

14Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."

15Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.

16Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!

17Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.

18Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.

19Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.

20Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?

21Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.

22Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.

23Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.

Luku 6

1Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;

2jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,

3niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;

4Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.

5Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.

6Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.

7Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,

8se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.

9Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?

10Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,

11niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

12Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,

13silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,

14kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.

15Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.

16Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:

17ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,

18sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,

19väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

20Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.

21Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.

22Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.

23Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,

24että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.

25Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.

26Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.

27Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?

28Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?

29Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.

30Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?

31Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.

32Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.

33Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.

34Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.

35Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.

Luku 7

1Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.

2Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.

3Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.

4Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,

5että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.

6Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,

7ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.

8Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin

9päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.

10Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.

11Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;

12milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.

13Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:

14"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.

15Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.

16Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.

17Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.

18Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.

19Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.

20Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."

21Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:

22äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,

23niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.

24Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.

25Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.

26Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.

27Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.

Luku 8

1Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

2Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

3Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

4"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

5Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

6Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

7sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

8Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

9Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

10Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

11Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

12Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

13Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

14Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

15Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

16Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

18Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

19Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

20Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

21antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

22Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

23Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

24Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

25Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

26kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

27Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

28kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

29kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

30silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

31leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

32Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

33Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

34Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

35Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

36Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Luku 9

1Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.

2Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.

3Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:

4"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:

5"Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.

6Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -

7Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.

8Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.

9Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.

10Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -

11"Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.

12Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."

13Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.

14Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,

15kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:

16"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:

17"Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".

18Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.

Luku 10

1Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.

2Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

3Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.

4Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.

5Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.

6Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

7Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

8Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.

9Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.

10Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.

11Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

12Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

13Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

14Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.

15Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

16Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.

17Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

18Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.

19Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

20Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.

21Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

22Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.

23Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.

24Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.

25Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

26Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.

27Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.

28Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.

29Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.

30Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

31Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.

32Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.

Luku 11

1Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.

2Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.

3Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.

4Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.

6Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.

7Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.

8Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.

9Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.

10Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.

11Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.

12Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.

13Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.

14Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

15Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.

16Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.

17Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.

18Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

19Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.

20Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.

21Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.

22Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.

23Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.

24Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.

25Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

26Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.

27Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.

28Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.

29Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.

30Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.

31Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.

Luku 12

1Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.

2Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.

3Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.

4Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.

5Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.

6Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.

7Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.

8Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.

9Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.

10Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.

11Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.

12Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.

13Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.

14Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.

15Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.

16Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.

17Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.

18Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.

19Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.

20Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.

21Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.

22Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.

23Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.

24Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.

25Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.

26Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.

27Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.

28Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.

Luku 13

1Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.

2Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.

3Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.

4Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.

5Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.

6Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.

7Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.

8Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.

9Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

10Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.

11Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.

12Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.

13Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.

14Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

15Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.

16Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.

17Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.

18Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!

19Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.

20Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.

21Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.

22Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.

23Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.

24Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

25Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.

Luku 14

1Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

2Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

3Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

4Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

5Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.

6Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

7Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.

8Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

9Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

10Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

11Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

12Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

13Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.

14Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

15Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

16Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

17Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.

18Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

19Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

20Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.

21Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

22Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

23Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

25Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

26Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.

27Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

28Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.

29Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.

30Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.

31Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

32Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

33Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

34Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

35Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.

Luku 15

1Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.

2Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.

3Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.

4Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.

5Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.

6Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.

7Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.

8Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.

9Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.

10Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.

11Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.

12Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.

13Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.

14Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.

15Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.

16Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.

17Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.

18Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.

19Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.

20Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.

21Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.

22Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.

23Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!

24Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.

25Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.

26Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.

27Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.

28Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.

29Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.

30Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.

31Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.

32Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.

33Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.

Luku 16

1Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.

2Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget.

3Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.

4Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.

5Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.

6Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.

7Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.

8Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.

9Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.

10Kuninkaan huulilla on jumalallinen ratkaisu; hänen suunsa ei petä tuomitessaan.

11Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa.

12Jumalattomuuden teko on kuninkaille kauhistus, sillä vanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu.

13Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat.

14Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta sen lepyttää viisas mies.

15Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi.

16Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.

17Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin.

18Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.

19Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.

20Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!

21Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa.

22Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus.

23Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle.

24Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.

25Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

26Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon.

27Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli.

28Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset.

29Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä.

30Joka silmiänsä luimistelee, sillä on kavaluus mielessä; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha valmiina.

31Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.

32Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.

33Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.

Luku 17

1Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

2Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

3Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

4Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

5Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

6Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

7Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

8Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

9Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

10Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

11Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

12Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

13Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

14Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

15Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

16Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

18Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

19Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

20Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

21Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

22Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

23Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

24Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

25Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

26Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

27Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

28Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.

Luku 18

1Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.

2Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.

3Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.

4Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.

5Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.

6Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.

7Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.

8Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

9Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.

10Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.

11Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.

12Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.

13Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.

14Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?

15Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.

16Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.

17Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.

18Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.

19Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.

20Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.

21Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.

22Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.

23Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.

24Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.

Luku 19

1Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.

2Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

3Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

4Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.

5Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.

6Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.

7Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.

8Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.

9Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.

10Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.

11Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.

12Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.

13Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.

14Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

15Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.

16Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.

17Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

18Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.

19Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.

20Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.

21Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.

22Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.

23Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

24Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.

25Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.

26Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.

27Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.

28Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.

29Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.

Luku 20

1Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.

2Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo.

3On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat.

4Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.

5Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.

6Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?

7Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.

8Kuningas istuu tuomioistuimella, hän silmillänsä perkaa kaiken pahan pois.

9Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"?

10Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus.

11Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.

12Kuulevan korvan ja näkevän silmän-molemmat on Herra luonut.

13Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin.

14"Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyänsä pois hän kehuskelee.

15Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet.

16Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraitten puolesta.

17Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa.

18Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella.

19Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin.

20Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu pilkkopimeään.

21Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.

22Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua.

23Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.

24Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?

25Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.

26Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä.

27Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.

28Laupeus ja uskollisuus on kuninkaan turva, ja laupeudella hän valtaistuimensa tukee.

29Voima on nuorukaisen kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.

30Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.

Luku 21

1Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.

2Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.

3Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.

4Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän-jumalattomien lamppu-ovat syntiä.

5Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.

6Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa.

7Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä eivät he tahdo oikeutta tehdä.

8Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat.

9Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.

10Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.

11Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen; ja kun viisasta neuvotaan, ottaa hän sen opiksensa.

12Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen.

13Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.

14Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun.

15Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu.

16Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.

17Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.

18Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.

19Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.

20Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset.

21Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.

22Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa varustuksen, joka oli sen turva.

23Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.

24Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeilijä, jonka meno on määrätöntä julkeutta.

25Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.

26Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä.

27Jumalattomien uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä!

28Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa aina puhua.

29Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä.

30Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.

31Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.

Luku 22

1Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi.

2Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa; Herra on luonut kumpaisenkin.

3Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.

4Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.

5Orjantappuroita ja pauloja on väärän tiellä; henkensä varjelee, joka niistä kaukana pysyy.

6Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.

7Rikas hallitsee köyhiä, ja velallinen joutuu velkojan orjaksi.

8Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.

9Hyvänsuopa saa siunauksen, sillä hän antaa leivästään vaivaiselle.

10Aja pois pilkkaaja, niin poistuu tora ja loppuu riita ja häväistys.

11Joka sydämen puhtautta rakastaa, jolla on suloiset huulet, sen ystävä on kuningas.

12Herran silmät suojelevat taitoa, mutta uskottoman sanat hän kääntää väärään.

13Laiska sanoo: "Ulkona on leijona; tappavat vielä minut keskellä toria".

14Irstaitten vaimojen suu on syvä kuoppa; Herran vihan alainen kaatuu siihen.

15Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.

16Vaivaiselle on voitoksi, jos häntä sorretaan, rikkaalle tappioksi, jos hänelle annetaan.

17Kallista korvasi ja kuuntele viisaitten sanoja ja tarkkaa minun taitoani.

18Sillä suloista on, jos kätket ne sisimpääsi; olkoot ne kaikki huulillasi valmiina.

19Että Herra olisi sinun turvanasi, siksi olen minä nyt neuvonut juuri sinua.

20Olenhan ennenkin sinulle kirjoittanut, antanut neuvoja ja tietoa,

21opettaakseni sinulle totuutta, vakaita sanoja, että voisit vakain sanoin vastata lähettäjällesi.

22Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa,

23sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen.

24Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa,

25että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.

26Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista.

27Jollei sinulla ole, millä maksaa, mitäs muuta, kuin viedään vuode altasi!

28Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet.

29Jos näet miehen, kerkeän toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.

Luku 23

1Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,

2ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.

3Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.

4Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.

5Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.

6Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.

7Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.

8Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.

9Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.

10Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.

11Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.

12Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.

13Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.

14Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.

15Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;

16ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.

17Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,

18niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.

19Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.

20Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.

21Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.

22Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.

23Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.

24neen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.

25Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.

26Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.

27Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.

28Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.

29Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?

30Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.

31Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.

32Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.

33Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.

34Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.

35"Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."

Luku 24

1Älä kadehdi pahoja ihmisiä äläkä halua heidän seuraansa.

2Sillä heidän mielensä miettii väkivaltaa, ja turmiota haastavat heidän huulensa.

3Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.

4Taidolla täytetään kammiot, kaikkea kallista ja ihanaa tavaraa täyteen.

5Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on voipa voimaltansa.

6Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

7Kovin on korkea hullulle viisaus, ei hän suutansa avaa portissa.

8Jolla on pahanteko mielessä, sitä juonittelijaksi sanotaan.

9Synti on hulluuden työ, ja pilkkaaja on ihmisille kauhistus.

10Jos olet ollut veltto, joutuu ahtaana aikana voimasi ahtaalle.

11Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.

12Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.

13Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.

14Samankaltaiseksi tunne viisaus sielullesi; jos sen löydät, on sinulla tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.

15Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa.

16Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.

17Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon,

18ettei Herra, kun sen näkee, sitä pahana pitäisi, ja kääntäisi vihaansa pois hänestä.

19Älä vihastu pahantekijäin tähden, älä kadehdi jumalattomia.

20Sillä ei ole pahalla tulevaisuutta; jumalattomien lamppu sammuu.

21Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.

22Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio-kuka tietää milloin-toisille niinkuin toisillekin.

23Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa.

24Joka sanoo syylliselle: "Sinä olet syytön", sitä kansat kiroavat, kansakunnat sadattelevat.

25Mutta jotka oikein tuomitsevat, niiden käy hyvin, ja heille tulee onnen siunaus.

26Se huulille suutelee, joka oikean vastauksen antaa.

27Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi; sitten perusta itsellesi perhe.

28Älä ole syyttä todistajana lähimmäistäsi vastaan, vai petätkö sinä huulillasi?

29Älä sano: "Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan".

30Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse.

31Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut.

32Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni:

33Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,

34niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

Luku 25

1Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia.

2Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.

3Taivaan korkeus ja maan syvyys ja kuningasten sydän on tutkimaton.

4Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu kultasepältä astia.

5Kun jumalaton poistetaan kuninkaan luota, vahvistuu hänen valtaistuimensa vanhurskaudessa.

6Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.

7Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös", kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.

8Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.

9Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.

10Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.

11Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.

12Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva.

13Kuin lumen viileys elonaikana on luotettava lähetti lähettäjälleen: herransa sielun hän virvoittaa.

14Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo, on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna.

15Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.

16Jos hunajata löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi.

17Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.

18Nuija ja miekka ja terävä nuoli on mies, joka väärin todistaa lähimmäistänsä vastaan.

19Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka on uskottoman turva ahdingon päivänä.

20Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle.

21Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda.

22Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.

23Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.

24Parempi on asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.

25Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta.

26Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.

27Liika hunajan syönti ei ole hyväksi, ja raskaitten asiain tutkiminen on raskasta.

28Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.

Luku 26

1Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.

2Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

3Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

4Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

5Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

6Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

7Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.

8Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.

9Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.

10Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

11Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

12Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

13Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".

14Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.

15Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

16Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

17Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.

18Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

19on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

20Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

21Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.

22Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

23Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

24Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

25Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

26Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

27Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

28Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.

Luku 27

1Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää.

2Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi.

3Raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus.

4Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?

5Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus.

6Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset.

7Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata.

8Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan.

9Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen.

10Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.

11Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.

12Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.

13Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraan naisen tähden.

14Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi.

15Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.

16Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä.

17Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.

18Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.

19Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.

20Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa; eivät myös saa kylläänsä ihmisen silmät.

21Hopealle sulatin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen.

22Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.

23Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista.

24Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen?

25Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja ruoho on koottu vuorilta,

26on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi

27ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi.

Luku 28

1Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.

2Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.

3Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.

4Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.

5Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.

6Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.

7Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.

8Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.

9Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.

10Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.

11Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.

12Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.

13Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

14Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

15Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.

16Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.

17Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.

18Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.

19Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.

20Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.

21Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.

22Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.

23Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.

24Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri.

25Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.

26Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.

27Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.

28Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.

Luku 29

1Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.

2Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.

3Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.

4Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.

5Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.

6Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.

7Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.

8Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.

9Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.

10Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.

11Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.

12Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.

13Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.

14Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.

15Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.

16Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.

17Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.

18Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.

19Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.

20Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

21Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.

22Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.

23Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.

24Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.

25Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.

26Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.

27Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.

Luku 30

1Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.

2Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;

3enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.

4Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?

5Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

6Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.

7Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:

8Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,

9etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

10Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.

11Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;

12sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!

13Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-

14sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!

15Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

16tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".

17Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.

18Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:

19kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.

20Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".

21Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:

22orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,

23hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.

24Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:

25Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;

26tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;

27heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;

28sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.

29Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:

30leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,

31hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.

32Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.

33Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.

Luku 31

1Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

3Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

4Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

5Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

7Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

29"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

30Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

Tiedote

Tiedote lasten ja nuorten leiriin liittyen.

Leiriä edeltävinä päivinä, leirin aikana ja vielä vähän leirin jälkeenkin keskitymme täysipainoisesti seurakunnan lasten ja nuorten leiriin.

Vastuunkantajiamme voi olla vaikea tavoittaa puhelimitse kyseisenä aikana.

Poimintoja sivuiltamme

Kuinka paljon helpompaa on lapsen tai nuoren tulla Herran luokse kuin varttuneemman, jonka elämässä jokainen erossa Herrasta vietetty päivä on vienyt kauemmas niin tekojen kuin ajatustenkin osalta. Siksi onkin tärkeää, että lapsille ja nuorille tarjotaan tilaisuus saada raamatunmukaista opetusta niin pyhäkoulussa kuin leireilläkin.

Lue kirjoitus "Leirimuistelot syyskuussa 2011 Tampereella" kokonaisuudessaan täältä.